Ohjeita asukkaille

Vuodesta 2010 Sisäasianministeriön asetus palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta on velvoittanut jokaisen suomalaisen huoneiston palovaroittimien käyttöön. Henkilön pelastuminen tulipalosta edellyttää palon havaitsemisen lisäksi onnistunutta pelastautumista tai ulkopuolisten suorittaman pelastamisen onnistumista. Palovaroittimesta on apua, kun se nopeuttaa uhrin tai pelastajien palon havaitsemista siten, että henkilö saadaan pois palavasta tilasta ennen hengenvaarallisten olosuhteiden muodostumista.

Huom! Palovaroittimen kunnossapidosta vastaa asukas, ei taloyhtiö!

Ohessa asetuksen keskeinen sisältö:

  • Asunnon jokainen kerros sekä niihin yhteydessä olevat kellarikerrokset ja ullakot on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Asunnon jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin.
  • Majoitustilan ja hoitolaitoksen majoitushuone on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Majoitushuoneita sisältävän palo-osaston yleiset tilat on varustettava kerroksittain vähintään yhdellä palovaroittimella. Yleisten tilojen huoneistoalan jokaista alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin.
  • Palovaroitin on asennettava siten, että se reagoi tulipalosta aiheutuneeseen savuun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Huoneistoalan lisäksi palovaroittimien määrässä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon suojattavan tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.
  • Palovaroittimen ja muun palonilmaisulaitteen hälytysäänen tulee kuulua asunnon kaikkiin osiin, joissa normaalisti oleskellaan. Tarvittaessa hälytys tulee antaa muutenkin kuin äänimerkillä.
  • Palovaroitin on pidettävä toimintakunnossa. Palovaroittimen toimintakunto on varmistettava säännöllisellä testauksella.
– asunnon jokaiseen kerrokseen on laitettava vähintään yksi palovaroitin – asunnon jokaisen kerroksen alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin – esimerkiksi 65 neliön kerrostaloasunnossa on oltava kaksi palovaroitinta – esimerkiksi rivitatalossa, jossa alakerrassa on 85 neliötä ja yläkerroksessa 40 neliötä, tulee alakerrassa olla kaksi palovaroitinta ja yläkerrassa yksi – eteiseen tai kulkuväylälle asennettavan palovaroittimen lisäksi suositellaan varoittimia jokaiseen makuuhuoneeseen – palovaroitin on hyvä laittaa myös kellarikerrokseen ja ullakolle, mikäli niissä yövytään
– asenna palovaroitin siten, että se reagoi tulipalon savuun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa – kiinnitä palovaroitin kattoon keskelle huonetta sellaiseen paikkaan, johon savu pääsee leviämään esteettä – asenna palovaroitin jokaiseen makuuhuoneeseen ja kulkureiteille – sijoita se yli 50 cm:n päähän seinästä, nurkasta tai kattopalkista – vältä sijoittamista keittiön, tulisijan ja kylpyhuoneen läheisyyteen tai muihin paikkoihin, joissa työskentely voi aiheuttaa turhan hälytyksen – palovaroitinta ei tule asentaa esimerkiksi tuuletusikkunoiden tai koneellisen ilmanvaihdon läheisyyteen – huoneistoalan lisäksi palovaroittimien määrässä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon suojattavan tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot – voit ostaa palovaroittimeen paristokotelon, jolloin paristo voidaan sijoittaa sopivalle korkeudelle – noudata valmistajan toimittamia kirjallisia käyttöohjeita palovaroittimen asentamisessa
Palovaroittimia myy lähes jokainen suurempi tavaratalo (esim. Citymarket, Prisma) tai rautakauppa (esim. K-Rauta, Bauhaus, Clas Ohlson). Palovaroittimien hinnat lähtevät noin 10 eurosta ja kehittyneimmät, linkitettävät ja optiset varoittimet voivat maksaa jopa 70 euroa kappale.
– asukkaan on pidettävä palovaroitin toimintakunnossa testaamalla sen toiminta säännöllisesti – palovaroittimen toiminta on hyvä testata kerran kuukaudessa painamalla testinappia. Kun nappia painettaessa kuuluu piippaava ääni, varoitin on kunnossa. – palovaroittimissa voidaan käyttää tavallisia paristoja tai pitkäikäisiä, 5 -10 vuoden paristoja. Huomaa, että pariston teho voi loppua huomaamattasi hyvinkin nopeasti. Vain testaamalla paristot tiedät, toimiiko palovaroittimesi – palovaroitin ilmoittaa itse pariston tehon loppumisesta toistuvalla, lyhyellä äänimerkillä pip…pip… pip Viimeistään tällöin on paristo heti vaihdettava. – muista paristonvaihto kerran vuodessa – tavalliset paristot tulee vaihtaa kerran vuodessa. – puhdista palovaroitin pölystä varovasti imuroimalla pari kertaa vuodessa. Palovaroitin kerää helposti pölyä, jolloin se herkistyy ja aiheuttaa mahdollisesti erheellisiä hälytyksiä. – palovaroitin on yleisimmin paristokäyttöinen. Markkinoilla on myös kenno/akku-käyttöisiä varoittimia. Palovaroitin voi saada virran myös sähköverkosta, jolloin sen toiminta varmistetaan paristolla tai akulla

Kotivakuutus kannattaa tehdä aina ja ajoissa

Taloyhtiön kiinteistövakuutus korvaa vain kiinteistölle aiheutuneet vahingot. Jokaisen asukkaan on itse huolehdittava irtaimistonsa vakuutusturva kuntoon. Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka monessa kodissa irtaimisto on vailla vakuutusturvaa. Vakuuttamisen kysymykset tulevat tai ainakin niiden pitäisi tulla erityisen ajankohtaisiksi siinä vaiheessa, kun nuori muuttaa kotoa, tai kun nuoresta parista tulee perhe ja hankitaan ensimmäinen oma koti. Muutto on useimmiten nuoren ensimmäinen kosketus kodin vakuutusturvan riittävyyteen. Kotivakuutus kannattaakin tehdä ennen asunnon vaihtoa, sillä muuton kannalta hankalimpia tavaroita ovat herkästi särkyvät kodin esineet, kuten cd-soittimet, kitarat ja atk-laitteet

Suojaa tulelta, vedeltä ja varkaalta

Kaikenlaisia vahinkoja saattaa sattua. Astianpesukone vuotaa niin paljon, että korjaustöiden ajaksi asukkaiden on muutettava muualle asumaan. Kattava kotivakuutus korvaa lisääntyvät asumiskulut. Naapurihuoneistossa syttyy televisio itsekseen tuleen, palo sammutetaan, mutta naapurista tulleet savukaasut mustaavat olohuoneen katon ja seinät. Huoneiston ulko-ovi on kaupasta tultaessa omituisen näköinen, ja sisään tultaessa huomataan, että helposti siirrettävä ja rahaksi muutettava viihde-elektroniikka on kadonnut. Tällaisia vahinkoja ei korvata taloyhtiön tai naapurin vakuutuksesta. Niitä varten jokainen koti tarvitsee oman vakuutuksen.

Vain kotivakuutus turvaa irtaimiston

Taloyhtiö huolehtii kiinteistön vakuuttamisesta, mutta kiinteistöille hankittu vakuutusturva ei todellakaan kata asukkaiden omaa irtaimistoa. Jokaisen asukkaan on siis itse hoidettava irtaimistonsa vakuuttaminen. Iso osa koti-irtaimistosta on vailla vakuutuksen antamaa taloudellista suojaa. Mahdollisesti tietämättömyys tuudittaa asukkaat väärään uskoon koti-irtaimiston vakuutusturvasta.

Kotivakuutus turvaa monentyyppistä asumista. Vuokralla tai omistusasunto-osakkeessa asuvat vakuuttavat koti-irtaimistonsa, omakotiasujat sekä irtaimiston että rakennuksen. Mökkeilijä puolestaan tarvitsee sekä rakennuksen että irtaimiston kattavan vakuutuksen.

Kiinteistövakuutuksen ja kotivakuutuksen välinen ero on jo monille asukkaille tuttu asia, mutta silti usein vielä törmää yllättäviin väärinkäsityksiin. Ilmeisesti ajatellaan, että esimerkiksi kaikki kodinkoneiden aiheuttamat vuotovahingot korvataan kiinteistövakuutuk-sesta. Irtaimiston oikea vakuutus on kotivakuutus, joka kattaa kotitalouden tavanomaisen päivittäiseen käyttöön tarkoitetun irtaimiston, vaatteet, harrastusvälineet, kotielektroniikan ja työkalut sekä kodin arvoesineet.

Vahingonkorvausvastuuta ei tunneta

Eräs erittäin merkittävä yksityishenkilön riski on vahingonkorvausvastuu. Vahingonkorvauslaki lähtee siitä, että toiselle aiheutettu vahinko on aiheuttajan toimesta korvattava. Tämä koskee myös vuokranantajalle aiheutunutta vahinkoa. Kun liesi tai silitysrauta unohtuu päälle tai vesihana jää sulkematta ja vesi valuu alempiin kerroksiin, vahingot voivat olla kymmenissä tuhansissa euroissa ja useimmiten koituvat aiheuttajan maksettaviksi.

Koska vuotovahinkojen määrä on ollut viime vuodet huimassa kasvussa, on vakuutusyhtiöt ja kiinteistön omistajat valinneet kiinteistövakuutuksille korkeampia omavastuita. Tällaisessa tuottamuksellisessa vuotovahinkotapauksessa kiinteistön korotettu omavastuu tulee karmaisevana yllätyksenä vahingon aiheuttajalle.

Kotivakuutukseen yleensä sisältyvä vastuuvakuutus tulee näissäkin tapauksissa hätiin. Vakuutukseen sisältyvänä palveluna vakuutusyhtiön korvausasiantuntija on vakuutuksenottajan tukena myös neuvottelemassa, onko vuokralainen vastuussa syntyneestä vahingosta.

Uuden asunto-osakeyhtiölain mukaisesti osakkeenomistajan on ilmoitettava taloyhtiölle muutos­työstä etukäteen kirjallisesti, jos se voi vaikuttaa yhtiön tai toisen osakkeenomistajan vastuulla olevaan kiinteistön, rakennuksen, huoneiston osaan taikka yhtiön tai toisen osakkeenomistajan osakehuoneiston käyttämiseen. Ilmoitukseen pitää myös liittää mukaan tarvittavat selvitykset re­montin toimenpiteistä (riittävän yksilöitynä). Muutostyötä ei saa aloittaa ennen kuin yhtiöllä tai toisella osakkeenomistajalla on ollut kohtuullinen aika muutostyöilmoituksen käsittelemistä varten.

Mitkä remontit pitää ilmoittaa?

  • ilmoita aina esimerkiksi kylpyhuone- tai keittiöremontista, samoin jos vaihdat esim. hanoja tai wc-istuimen remontti, jolla voi olla vaikutusta lämmitysjärjestelmään, vedenjakeluun, sähköihin, viemäröintiin, ilmastointiin tai akustiikkaan (esim. seinien siirtäminen).
  • lattiaremontti, jos sillä voi olla vaikutusta esim. äänieristykseen (muovimatto vaihdetaan parkettiin) ja sitä kautta naapurihuoneistoon.

Jos olet epävarma kuuluuko remontista ilmoittaa, kysy isännöitsijätoimistosta ennen remontin aloittamista, onko suunniteltu remontti sellainen, joka vaatii ilmoituksen.

Mitä remontteja ei tarvitse ilmoittaa?

Pienet pintaremontit kuten seinien tapetointi tai maalaus

Miten ilmoitan?

Ilmoitus aina kirjallisesti etukäteen isännöitsijätoimistoon ennen remontin aloittamista. Valmiita lomakkeita saat isännöitsijätoimistosta tai voit täyttää ja tulostaa PDF-lomakkeen ja toimittaa/postittaa sen isännöitsijätoimistoon.

Mitä ilmoitetaan?

  • Osakkaan nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite)
  • Tarkka osoite missä mahdollinen muutostyö tehtäisiin
  • Mitä tullaan korjausta tai muutostyötä tullaan tekemään
  • Milloin korjaukset tullaan tekemään (remontin suunniteltu aloitusaika ja sen kesto)
  • Kuka remontin tekee (myös suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja työnvalvojien nimet, yhteystiedot ja Y-tunnukset.

Tuleeko uudesta ilmoituskäytännöstä kustannuksia?

Osakkaalta peritään remontin valvonnasta ja ilmoituksen käsittelystä aiheutuneet kustannukset.

Ammattitaitoinen valvonta on osakkaalle hyödyksi, sillä siten varmistetaan, että korjaustyöt tehdään asianmukaisesti.

Asunto-osakeyhtiö on pidettävä nk. muutostyörekisteriä huoneistossa tehtävistä remonteista. Rekisterin pitäminen on hallituksen vastuulla. Käytännössä hallitus tilaa rekisterin ylläpidon isännöintiyritykseltä. Huoneistoissa tehdyt muutostyöt näkyvät isännöitsijäntodistuksessa.

Asunto-osakeyhtiön hallituksen vastuulla on järjestää myös remonttien valvonta. Käytännössä hallitus on sopinut isännöintiyrityksen kanssa, miten remontit valvotaan. Tästä aiheutuvat kustannukset maksaa osakas. Osakkaalla on vahingonkorjausvelvollisuus, jos remontti aiheuttaa vahinkoa taloyhtiölle tai muille asukkaille. Valvonta ei poista teettäjän tai tekijän vastuuta.

Jyväskylässä on yleinen jätteiden lajitteluvelvollisuus. Kaikilla kiinteistöillä tarvitaan bio- ja kuivajäteastia. Omakotiasukkaat toimittavat hyötyjätteet hyötyjätepisteisiin (hyötykeräyspisteet Kierrätys.info-palvelussa). Rivi- ja kerrostaloilla hyötyjäteastiat löytyvät kiinteistön omasta jätepisteestä. Lisätietoa tarvittavista astioista löytyy Mitä jäteastioita kiinteistöllä tarvitaan? -sivulta.

Lue lisää osoitteessa http://www.jkl.fi/jate/kodinjatteet